Olin pitkästä aikaa tyytyväinen kunnes tyytymättömyys tarttui minuun lujasti kiinni. Olen jo muutaman päivän yrittänyt ravistella sitä irti minun hihoista, mutta ei auta! En edes viitsi alkaa eritellä kaikkea sitä mihin olen tyytymätön, mutta näin aluksi haluaisin saada töitä. Kyllä kesäopiskelukin menettelee, mutta siitä ei vaan saa palkkaa (ja lukemisesta tulee sellainen olo ettei edes tee mitään). Pyrin yleensä olemaan mukisematta tyytyväinen, mutta nyt on sellainen olo että jokin kyllästymispiste on saavutettu! Olisi mukavaa saada rahaa säästöön, että voisi tehdä esimerkiksi matkustelusuunnitelmia. Sen sijaan joutuu miettimään mikä on tarjouksessa kaupassa ja miten voisi elää mahdollisimman vähällä. Muutenkin kokisin elämäni jotenkin tarkoituksellisemmaksi kun voisin tehdä jotakin konkreettista vaihteeksi. Olen näiden muutaman päivän ajan epätoivoisesti soitellut eri paikkoihin ja tarjoutunut töihin. Ei ole onnistanut! Olenhan auttamattomasti myöhässä. Syksyllä teen viimeistään kaikkeni että saisin opiskelun ohessa tehdä jotakin töitä. Sillä työtön maisterihan minusta valmistuu anyway!