Kuopiossa kiva kuljailla. Kavereita kuljata. Kaupungilla kierrellä, kirkon kohdalla kiellellä. Kadota keskelle kapeaa katua, kaivata kauas kaukaiseen kaupunkiin. Kohdella kaikkia kauniisti. Kerralla korjata karkeat kohdat, kiltisti korjaantuu kaikki. Kärsivällisyys kaikki kaikessa, kolhuissa kummissa kumminkin kipinä.

No nyt ei enää keksi k-kirjain kirjoitusta! (tai ei enää saa asiaa etiäpäin!) Pitkästä aikaa olen taas Kuopiossa kummastelemassa kumpuista kaupunkia. Nykyään kun tulen tänne, minulla on aluksi outo olo. Tuntuu, että on ikuisuus viime käynnistä ja tuntuu vieraalta ja tutulta samaan aikaan. Uskon sen olevan merkki siitä, että olen alkanut kotoistua ja luoda uudenlaista suhdetta nykyiseen opiskelukaupunkiini Joensuuhun. Tulee vähän sellainen olo ettei tiedä kumpi paikka on parempi, ja että kaupungit on minulle vihaisia jos en päätä niiden keskinäistä paremmuutta. Joensuussa olen kuitenkin enemmän ja minusta tuntuu, että petän Kuopiota kun käyn täällä harvemmin! Ja siitäkin Kuopio on vihainen kun minusta tuntuu, että pidän Joensuusta koko ajan enemmän! En haluaisi tehdä mitään erottelua kaupunkien välillä, mutta tiedättehän miten käy kun toisessa paikassa elää enemmän ja toisessa muistelee mennyttä elämää. Tylsää! Mitä sitä edes tämmösiä miettii!        

Minun suhde kaupunkeihin on muutenkin varmaan jokseenkin kieroutunut. En vieläkään ole toipunut helsinkikammostani täysin, vaikka siellä asuu ystäviä ja yksi erityisen tärkeä ihminen. Nuorena siellä oltiin kaikki mahdolliset lomat ja kissanristiäiset, aina vaan kun päästiin ja oli rahaa! Kivaa meillä siellä aina oli, mutta silloin kaupungin näki täysin eri silmin. Nyt varmaan olisi aika päivittää helsinkiperspektiiviä, mutta se on vaan hankalaa. Liikaa ihmisiä ja liian vähän mehtää! But I´m working it out :) ja olen ollut sitäpaitsi puolenvuoden sisällä Helsingissä jo kahdesti, ja aion mennä taas pian, sanoi Helsinginkaupunki siihen mitä tahansa! Murisen ja puhisen ja näytän hampaita kun alkaa pelottaa.