On ihan ihmeellistä miten paljon ihminen pystyy huiputtamaan itseään tai pakenemaan jotakin mitä ei halua kohdata, niin halutessaan. Törmäsin lauseeseen Arno Kotron runoissa, joka meni jotenkin näin:"Joskus ihminen putoaa niin lujaa, että luulee lentävänsä." Sain Arno Kotroa luettavaksi ystävältäni. Kirja tuli eräänä aamuna postiluukustani. Olen aina syvästi onnellinen niinä pieninä hetkinä kun postisetä kolauttaa luukustani jotakin painavaa.

Minulla on ollut muutamina viime päivinä minulle tärkeitä hetkiä ystävien parissa. On hyvä, että voi näyttää olevansa rikki, kun tietää että joku suojelee. Ystävät voivat olla melkoisia sotureita. Joskus ei tarvita suurtakaan valmistusvirhettä ihmisessä kun menee koko koneisto päivitykseen. Tulee etsiä missä kohtaa vika ilmenee ja pyrkiä korjaamaan, ettei häiriö leviä.