Ihanaa! Ulkona on pieni ohut lumikerrostuma ja pieni pakkanen! Se tuo ihanan lisän päivittäisiin ulkoiluhetkiin koiran kanssa. Kuten moni tietää, pakkanen aiheuttaa sähköisyyttä hiuksissa ja tietyissä materiaaleissa talvisaikaan. Minä muistan ystäväni demonstraation kyseisestä sähköisyydestä eräänä uutena vuotena. Ystäväni oli makuupussissa ja harjasi raivokkaasti hiuksiansa pimeässä ja siitä tuli mielettömät siniset kipunat. Se onnistuu parhaiten pitkillä sähköisillä hiuksilla.  

Olohuoneen lattiaamme peittää valtava tekokuituinen hapsumatto, josta on tullut koiraystäväni paalupaikka sisällä. Siitä näkee joka paikkaan ja se on pehmoinen ( ja siihen on ihana pyyhkäistä kuono ruokailun jälkeen). Herkät hetket minulla ja koiralla tällä matolla päättyvät kuitenkin valitettavasti  sähköisiin tunnelmiin ja silitysliike vaan saa sähkön virtaamaan enemmän välillämme. Usein tulee hassu tunne kun saa sähköiskun joltakin tai jostakin materiaalista, varsinkin jos tämä toinen on ihminen. Koiran kanssa tämän sähköiskun tunteminen on vielä haastavampaa kun ei voi sanoin jakaa sähköistä kokemusta. Usein mietin mitähän koira tuumaa mielessään, että antaako hoitotäti tuollaisia inhoja sähköiskuja huvikseen minulle ihanalle suloiselle kullannupulle vai mikä on homman nimi. Yleensä ajatus tyssää siihen kun saan märän suukon suoraan keskelle naamaa.