Eilen illalla menin pitkästä aikaa ystäväni kanssa ykköspaikkaani täällä Joensuussa. Otimme pikkupurtavaa laukkuun ja pyöräilimme Laulurinteen taakse aallonmurtajan kiville istuksimaan. Kuunneltiin lintuja...ystäväni lintutietämys on huippuluokkaa ja kyselin kaikkea linnuista. Henkilökohtaisesti olen kiinnostunut lentämisestä ja vasta sitä kautta linnuista :)

Viikonloppuna olimme mielenkiintoisella visiitillä pikkuveljeni ja hänen tyttöystävän kanssa maalla. Vierailimme yön verran vanhassa, isossa talossa, jonka yhdessä siivekkeessä on ollut vielä kaksi vuotta sitten kyläkauppa. Kaupassa oli yhä ylijäämätavaraa ja muuta kaupan rekvisiittaa. Paikka oli kuin jostakin kotimaisesta maaseudulle sijoittuvasta elokuvasta. Kannoimme autotallista pingispöydän kauppaan ja aloimme pelata. Pelaamisen fiilikseen pääsi helposti ja pian aloimme improvisoida. Pelasimme veljen kanssa pian niin, että ei ole sääntöjä, mutta räiskitään palloa miten sattuu ja yritetään saada mahdollisimman cooleja ääniä lampuista, kaupan tavaroista, seinistä...ihan mihin pallo sattuu osumaan. Pallon oli tarkoitus olla koko ajan liikkeessä. Pelasimme ihan hikisinä ja meille tuli hirmuisia naurukohtauksia. Se oli tosi hauskaa! Pian luovuimme mailoista ja aloimme lyödä palloa erinäisillä kaupasta löytyvillä tavaroilla. Veljeni suosikiksi tuli pieni metallivuoka. Sillä sai hyvän äänen lyödessä ja aloituslyönti tuli niin lujaa ettei palloa voinut nähdä. Katyan esitteli blogissaan aiemmin vauhtiterapian, mikä on ihan tykkivarma terapiamuoto :) Uskon että viikonloppu poiki uuden pinpong terapian. Veljeni oli sitä mieltä, että lajissa on hyvä purkaa patoutumia ja että sitä haluaa pelata pian taas uudestaan. Olen ihan samaa mieltä.

Lieneekö terapeuttisen viikonlopun ansiota, vai ihanan keväisen päivän, että keksin vihdoin mielenkiintoisen aiheen tutkielmaani. Tutkielman aiheeni on ´girls in the multicultural classroom´ odotan vielä opettajan hyväksyntää aiheelle ja sitten vaan töihin.