Saavuin lauantaina turvalliseen piilopaikkaani Jyväskylään. Löysin tämän viime kesänä. Auringon lämmittäessä suloisesti istuskellessani keittiön pöydän ääressä huokailen tyytyväisenä. Tälläiset hetket on niin parhaita, kun voi nojata sisällä olevaan turvaan, jota kukaan ei voi ottaa pois. Joskus ei ymmärrä aina nykyhetkessä, miten paljon myöhemmin tulee arvostamaan jotakin asiaa tai hetkeä jota elää. En minäkään viime kesänä tiennyt täällä ollessani, että tästä kaupungista löytyy tälläinen turva. Ymmärsin sen vasta paljon myöhemmin. Siksi onkin hienoa, että aina voi ajatella, että ehkä minä tulen muistamaan juuri tämän hetken jotenkin arvokkaana myöhemmin, vaikka nyt en sitä tajuakaan. Silloin kun jostakin syystä tulee kuraa niskaan elämässä, niin voi turvata sisällä asuvaan salaisuuteen.

Kohta minä lähden käymään apteekissa ja päiväjäätelöllä :) Minulla koski eilen kovasti korvaan ja yöllä myöskin. Oli paha tunne. Ystäväni on töissä ja minä ajattelin puuhailla mukavia sillä aikaa. Siivotakin meinasin. Se on mukavaa!

Eilen kävimme katsomassa Hayao Miyazakin Kikin Lähettipalvelu- elokuvan. Se oli aivan suloinen. Kertoi pienestä noidasta, joka muuttaa pois kotoa kokeilemaan omia siipiään. Se oli myös visuaalisesti sykähdyttävä elokuva. Minäkin voisin muuttaa joskus lopullisesti johonkin meren äärelle asustelemaan...