Tulin eilen illalla vuorokauden mittaiselta retkeltä Savonlinnasta. Olin retkellä sukulaisnaisten mukana. Heillä oli yksi vapaa paikka seurueessa, ja he kysyivät minua mukaansa. Meitä oli siis kolmen eri sukupolven naisia. Reissussa oli mukavaa hotelliöineen kaikkineen. Hotelliyöt ovat minulle ylellisyyttä ja siksi osaan nauttia mukavuuksista täysin rinnoin. Kävimme Retretissä kulttuurikierroksella ja shoppailimme putiikeissa. Tätini toimii kuvaamataidon opettajana ja sen puitteissa Savonlinnan käsityö- ja taidetarjontaan tuli tutustuttua kunnolla ideoiden kuplimisen toivossa. Minä itsekin jaan saman mielenkiinnon kohteen, joten sekös minulle sopi mainiosti! Pieni poissaolo arkikuvioista teki hyvää kaikinpuolin. Usein ei edes tarvitse lähteä pitkälle saavuttaakseen jotain uutta.

Retretti on tullut nähtyä useana vuotena. Tänä vuonna Eero Järnefeltin realismi valloitti salit ja maalaukset olivat taidokkaita ja tyylikkäitä. Nykyajan moderniataidetta minä enää hyvin harvoin ymmärrän, Retretin osaltakin se jätti minut ihmetyksen valtaan. Ehkä se joitakin puhuttelee, minua harvoin. Kalevalakorujen kehityskaari tuli tutkittua eri vuosikymmenten korujen näyttelyssä. Mielenkiintoani ja nauruhermojani kihersi armeija- ja sota-aiheinen Russian Trophy- näyttely, mistä löysi huumorilla höystettyjä kannanottoja historian sotiin ja politiikkaan.

Sukulaisnaiset vihjailivat että milloinkas minun häitä tanssitaan, johon huokaisin, ettei vielä pitkään. pitkään aikaan.