Olen muutamana aamuna herätessäni tuntenut kevään. Se tuntuu aina samalta; tietoisuuten tunkeva herättelevä ja tyhjentävä tunne. Ei kiva sellainen! Karhuista se tuntuu varmasti mukavalta;ovathan he saaneet nukkua talven. Mutta ihmisille kun ei talviunien ihanuutta ole suotu! Väsyttää, mutta pitäisi silti jaksaa herätä. Ei ole oikein kivaa, että pitää juuri keväisin hoitaa ja toimittaa mitä moninaisimpia asioita. Pitäisi tehdä kesätyöhakemuksia, ennustaa kannattaako irtisanoa vuokrasopimus (ilman töitä ei voi maksaa vuokraa), hoitaa opiskelut ja muuta sensellaista. Miksi ei saisi vain hellitellä itseään ja pitää huolta itsestään, kun ei oikein muuta jaksaisi; herääminen ottaa aikansa! Minä olen aina niin sitä vastaan, että ihminen on kuin kone. Ei ole reilua, että aina odotetaan jotakin ja koko ajan pitää tehdä. Ihan kun muuten ei olisi olemassa. Luulen, että osa ihmisistä on siksi niin väsyneitä ja masentuneita ajoittain. Kun ei ihmiselle suoda olla rauhassa tarvittaessa. Ihmisten pitäisi opetella kuulostelemaan miltä itsestä tuntuu ja toimia sen mukaan. Ei sen mukaan mitä työnantaja tai yhteiskunta odottaa. Murrr!

Tänä aamuna kävin tämän perioidin viimeisessä tentissä, mikä tarkoittaa että seuraavaan tenttin on ainakin minulla jotain neljä viikkoa. Se tuntuu kyllä helpottavalta. Ajattelin tehdä tällä viikolla kivoja asioita. Huomenna menemme ystäväni kanssa viettämään kirppari-iltapäivää. Kiertelemme paikalliset kirpparit ja sen jälkeen menemme hyville kahveille. Keskiviikkona on pannukakkuilta. Tapaan muutaman ystäväni ja lupasin leipoa pannaria; ystävälläni on vanha koira, joka on hyvin kipeänä ja olemme sen lähellä jos se vaikka tarvitsee meitä ihmisiä.

Kai tämä kevät tästä! Voimia kaikille muillekin joita se väsyttää. Muistakaa tehdä mukavia asioita, silläkin uhalla, että jotkut ulkoiset seikat kärsii. Sisintä ei saa laittaa sen kustannuksella kärsimään.Eikös juu :)