Ystäväni kirjoitti nähneensä unta, että minulla oli 2000 euroa seteleinä kukkarossa. Siitä innoissani suunnistin tänään lähikioskille loton tekoon ja ostin muutaman luontoarvan. Voitin kahdesta arvasta muutamia euroja, jotka heti investoin uusiin arpoihin. Jäin toistaiseksi ilman suuria voittosummia, mutta odotellanhan lauantaita :) (oikeastaan yksi syy miksi en lottoa normaalisti, on se, että odotan aina voittavani ja petyn kun voittoa ei tule...tiedän, että voiton mahdollisuus on yksi tsiljoonasta, mutta minkäpä sille toiveikkuudelleen mahtaa). Ehkä ystäväni uni kuitenkin oli jonkinlainen valonpilkahdus köyhässä opiskelijan elämässäni.

Kolin reissun jälkeen oli tarkoitus lähteä mökkeilemään viikonlopuksi. Matka sai uusia ulottuvuuksia kun päätimme koukata Lieksan, Nurmeksen ja Nilsiän kautta Kuopioon ja sieltä kohti Suonenjokea. Autolla matkustamisessa hankalinta minulle on autopahoinvointi, mikä toisinaan yllättää ikävästi ja tekee minusta kalpean kippuran takapenkin nurkkaan. Niin kävi myös kyseisellä matkalla. Uskon että fyysinen väsymys vaan voimistaa matkapahoinvointia. Onneksi se menee pötköttelemällä ohi. Matkalla maisemat olivat upeita!  Illalla olimme lopulta mökillä, ja viikonloppu sujui mökkeillessä. Olinpas yhden yön yksinkin mökillä vieraiden lähdettyä, mikä on minulle kova pala nykyään ilves-kohtaamisen jälkeen. Uskon että nyt kun yksinmökillä-tili on avattu jälleen, uskallan tehdä sen taas pian uudestaan. JIhaa!

Viime viikolla olin kuin olinkin Helsingissä! Tuttavuus Helsingin kanssa eteni jotenkin, puistot on kivoja, rakennukset myös, kalliot on komeita ja mukavia istuskella! Eksyin kerran ja se ei ollut niin kovin mukavaa, mutta löysin pian tutuille reiteille. Vaikka Helsingissä tuleekin vähän sellainen hukattu olo, löytyy sieltä turvaisiakin sopukoita. Ja minusta on aina hyvä keino tehdä jostakin paikasta itselleen erityinen niin se auttaa paljon pelokasta.

Leppoisia vappuhetkiä kaikille!

No nyt ei enää keksi k-kirjain kirjoitusta! (tai ei enää saa asiaa etiäpäin!) Pitkästä aikaa olen taas Kuopiossa kummastelemassa kumpuista kaupunkia. Nykyään kun tulen tänne, minulla on aluksi outo olo. Tuntuu, että on ikuisuus viime käynnistä ja tuntuu vieraalta ja tutulta samaan aikaan. Uskon sen olevan merkki siitä, että olen alkanut kotoistua ja luoda uudenlaista suhdetta nykyiseen opiskelukaupunkiini Joensuuhun. Tulee vähän sellainen olo ettei tiedä kumpi paikka on parempi, ja että kaupungit on minulle vihaisia jos en päätä niiden keskinäistä paremmuutta. Joensuussa olen kuitenkin enemmän ja minusta tuntuu, että petän Kuopiota kun käyn täällä harvemmin! Ja siitäkin Kuopio on vihainen kun minusta tuntuu, että pidän Joensuusta koko ajan enemmän! En haluaisi tehdä mitään erottelua kaupunkien välillä, mutta tiedättehän miten käy kun toisessa paikassa elää enemmän ja toisessa muistelee mennyttä elämää. Tylsää! Mitä sitä edes tämmösiä miettii!        

Minun suhde kaupunkeihin on muutenkin varmaan jokseenkin kieroutunut. En vieläkään ole toipunut helsinkikammostani täysin, vaikka siellä asuu ystäviä ja yksi erityisen tärkeä ihminen. Nuorena siellä oltiin kaikki mahdolliset lomat ja kissanristiäiset, aina vaan kun päästiin ja oli rahaa! Kivaa meillä siellä aina oli, mutta silloin kaupungin näki täysin eri silmin. Nyt varmaan olisi aika päivittää helsinkiperspektiiviä, mutta se on vaan hankalaa. Liikaa ihmisiä ja liian vähän mehtää! But I´m working it out :) ja olen ollut sitäpaitsi puolenvuoden sisällä Helsingissä jo kahdesti, ja aion mennä taas pian, sanoi Helsinginkaupunki siihen mitä tahansa! Murisen ja puhisen ja näytän hampaita kun alkaa pelottaa.